Pitkästä aikaa kirjoitan, minä kirjoitan, Ikkä istuu tuossa vieressä.
Oikeastaan jopa jollain tavalla pelotti avata blogimme yht´äkkisen tauon jälkeen.
Mitä pitäisi kertoa, sanoa, tunne on jotenkin lukijat pettänyt ja ehkä itsensäkin pettänyt.
Joskus loppuu vain voimat.
Meiltä molemmilta.
Monesti Ikkä kysyi että koska kirjoitetaan, koska kirjoitetaan.
Piti tauon kyselemisestä, ja jatkoi sitä hetki sitten.
Vastaukseni oli aina sama: en tiedä.
Halusin oikean hetken.
Halusin että arki olisi alkanut, muuttolaatikot purettu, kerhoissa käynti aloitettu ja saatu elämä taas jotenkin ruotuun.
Blogimme tauon aikana on tapahtunut kasa lukemattoman ihania asioita, on reissattu, löydetty unelmien pieni luukku, Massulle on tullut hampaita, olen saanut unelmieni jalkalampun ,
Navan kanssa on alettu tutkimaan avaruutta.
Perhettämme kaiken ihanien asioiden lisäksi on vaivannut suuri ja jokseenkin pohjaton väsymys.
Kun on lapsi joka herättää öisin 2-3 tunnin välein, joka yö. On sitä kahdeksan kuukauden jälkeen aika töttöröö fiilis. Siihen päälle raskausaikana valvotut lukuisat yöt.
Eli suoraan sanottuna on tullut vuosi hiihdettyä aika zompi meiningillä.
Unesta ja väsymyksestä saatte lukea lisää seuraavassa tekstissä.
Luvassa on paljon uusia seikkailuja, unelmien pienen luukun laittoa, retkiä ja hetkiä!
Terve tuloa Napamassujen 2016 vuoden seikkailuihin mukaan niin uudet kuin vanhat lukijat !
Ja ennen kaikkea, todella suuri kiitos kaikille teille lukijoille jotka olette meidän paluutamme odottanee.
Todella kiitollinen olo !
Ihanaa alkanutta viikkoa, muistakaa nukkua !
T: Mami ja Ikkä
( Kuvassa posettaa meidän ihana nelihampainen Massu <3)