Ikävä äitienpäivä

Ikävä äitienpäivä.. Tai oikeastaan ikävä äitienpäivänä. 

Mitä ikävä on ?
 Kun kirjoittaa Wikipediaan sanan ikävä, tulee kasa sanaan ikävään liittyviä teoksia. 
 Kun kirjoitan Googleen sanan ikävä, tulee vastaan mm: keskustelupalstoja, lauluja, runoja..

 Mitä minun ikävä on ? 
Minulle ikävä on pohjaton asia, musta möykky, asia jota on vaikea selittää, tunne, tunnevyöry, kyyneleitä, kyyneleitä lammikko kaupalla, piste , pysähtyminen..
 Minun ikävä alkoi yli viisivuotta sitten, vieläkään se ei ole hellittänyt, se on muuttanut muotoa, mutta se on minussa kiinni. 
Aluksi ikävä oli kovaa kaipuuta, ymmärtämättömyyttä, tyhjyyttä sekä etsimistä. Toki se on näitä vieläkin, muta nyt nämä ovat siirtyneet taka-alalle
.Tilalle on tullut ymmärrystä, muistoja ja lämpöä. Kylmä ikävä on muuttunut siis lämpöisäksi. 

On ihanaa olla äiti, äitiys on yhtiä upeampia asioita elämässä. Äitiys on matka, jonka lennolla on turbulennseja, joskus moottori sammuu ja polttoaine loppuu. Toisinaan matka on tasaista, ja lentokone täyttyy kauniista auringonsäteistä. Äitiys ilman äitiä, tuo omat haasteet elämään, elämän matkalle ja äitiyteen. Aluksi oli tunne: kelle minä sitten soitan? Keltä minä kysyn apu ja neuvoa? Entä keltä kysyn millainen vauva minä olin? Kuitenkin ajan saatossa näillekin kysymyksille on löytynyt vastaajat. Tulee ehkä päivä jolloin osaan viettää äitienpäivää. Sellaista äiteinpäivää, että aamulla syödään kakkua ja halitaan, iltapäivällä vietetään laatuaikaa koko perheellä. Vielä en ole valmis siihen, mutta se päivä tulee. 

Kaikesta itkusta ja ikävästä huolimatta, ihanaa äitenpäivää aivan kaikille äideille!