Parisuhdeterapeutilla

Viime postauksissa ollaan liikuttu aika henkilökohtaisella tasolla, ja syvemmälle mennään.
Aivan hetkeksi kurkataan pinnan alle.

Tuli väsymys, tuli riitoja, tuli eroja, tuli yhteenpaluuta, tuli öitä yksin, tuli öitä jolloin toinen nukkuu olohuoneessa, tuli omia koteja, tuli itkuja, tuli kyyneleistä täyttyviä lammikoita, tuli huutoa, tuli surua, tuli yhteisiä onnellisia hetkiä, tuli ikävä, tuli kaipuu, tuli kaikkea, tuli paljon arkisia asioita, tuli paljon vastoinkäymisiä.. Rakkauspysyi


Olihan siitä ollut puhetta, mutta puheeksi se oli jäänyt.
Sitä jotenkin pelkäsi, ehkä jopa häpesi. Uskoi että kyllä se huominen kaiken muuttaa.

Sitten tuli päivä jolloin otin askeleen.
Tartuin puhelimeen, hermot kireällä ja kasvot kyynelillä, kokosin itseäni ja painoin vihreää nappia.
Puhelimeen vastasi rauhellinen, pehmeä jotenkin turvalliselta kuullostava ääni.
Sovimme tapaamisen.

Ensimmäiselle tapaamiselle menin yksin. Käynti ylitti odotukset täysin ja sai käsitykseni parisuhdeterapeutista täysin muuttumaan.
Puolentoista tunnin aikana avasin silmiäni paljon, opin tuntemaan itsestäni taas hiukan lisää ja ymmärtämään omia tunteitani todella paljon. Tuntui kuin monille kysymyksille olisi saanut vastauksen, vaikka se vastaus taisi löytyä sittenkin ennemmän sisältäni.


Toisella kerralla Ikkä tuli mukaan, meitä molempia jännitti paljon.
(Ikkä mietti, että tuleeko hän nyt kuuntelemaan tuomiota vai mennäänkö me sinne syyttelemään toisiamme.)
Kuitenkin heti ensimmäisen viidentoista minuutin jälkeen molemmat olimme  innoissamme terapiassa olosta, vaikka se omalla tavalla raskasta olikin.
Olo oli hirveän rento, ilmapiiri avoin eikä yhtään kireä.
Vaikka itse olen todella kiivas luonne ja erittäin itseppäinen, ja toisinaan keskustelu sai minua hakemaan jonkun moista punastumista ja  voimakkaita tunteita, tuntui todella hyvältä päästä keskustelemaan asioista ja avaamaan solmuja.
odotamme jo innolla sekä meilenkiinnolla seuraavaa kertaa, sillä terapian jälkeinen fiilis oli molemmilla niin hyvä.

Kun terapia oli ohi, menimme sohvalle vierekkäin, emmekä voineet olla hymyilemättä toisillemme.
Terapiasta on nyt viikko, ja tuntuu että vaikka otimme vain pienen askeleen eteenpäin muutos on ollut valtava.
Tuntuu kuin joku olisi raottanut toisen sisäistä ovea hieman.
Terapiassa ja sen jälkeen olen myös huomannut Ikkässä paljon sellaisia piirteitä, joita en ole ennen huomannut.


Jälkeenpäin olemme miettineet paljon sitä, minkä ihmeen takia riitelimme ja meinasimme heittää koko rakkauspesämme hukkaan niin pienien solmujen takia.

Kun parisuhdeterapiaa on jatkunut pidempää aijon taatusti kirjoittaa siitä, vaikka asia aika henkilökohtainen onkin.
Mutta toivon, että joillekin pareille tästä olisi hyötyä.

Varsinkin pienten lapsien vanhemmat eroavat herkästi, ja siksi toivon ihmisten rohkeasti kokeilevan erilaisia vaihtoehtoja.
Nämä vaihtoehdot saattavat viedä sinut upealle matkalle itseesi sekä puolisoosi.

t: Mami ja Ikkä